Palvelu tarkoittaa itsensä antamista odottamatta mitään vastineeksi.
Nykyisessä yhteiskunnassamme olemme saaneet aikaan sen, että mitä enemmän saamme itsellemme, sitä onnellisempia olemme. Mutta itse asiassa – kuten me kaikki ymmärrämme – sisäinen onnellisuus piilee enemmän antamisessa, ei enemmän ottamisessa. Antaminen on todellakin saamista. Kun annamme, lisäämme yhteyden tunnetta ja ykseyden tunnetta kaikkien ihmisten ja kaiken kanssa. Todellakin, kaiken olemuksen kanssa. Itsekkyyden muuttuminen epäitsekkyydeksi on rajallisen minän (rajoitetun tietoisuuden tunteen) muuntamista suuremmaksi Itseksi (ääretön tietoisuus). Tässä prosessissa rakkauden säteemme kasvaa vähitellen kattamaan koko maailmankaikkeuden.
Ihmiset masentuvat, kun he tuntevat olevansa erillään, eristäytyneinä muun maailman iloista ja suruista ja vangituina omiin huolenaiheisiinsa. Mutta mitä enemmän laajennamme itsetuntoamme ja yhteyttämme muihin, sitä enemmän meistä tuntuu, että olemme kaikki tässä kosmisessa draamassa yhdessä ja autamme toisiamme sen läpi. Tämä yhteyden tunne tulee päivittäisestä itsetutkiskelusta ja palvelusta. Mitä enemmän tunnet sen sisäisesti, sitä enemmän haluat jakaa sen. Ja mitä enemmän jaat sen, sitä enemmän tunnet sen sisäisesti. Kaksi aspektia- itsensä toteuttaminen ja palvelu – ovat toisiaan täydentäviä, ja ne ruokkivat toisiaan niin kuin joki syöksyy mereen, merivesi puolestaan haihtuu ja syöttyy takaisin jokeen kauniissa yhtenäisyyden kierrossa.
”Tekeminen tekee ihmisestä mahtavan. Ole suuri sadhanallasi [meditaatiollasi], palvelullasi ja uhrauksellasi”.
Shrii Shrii Anandamurti