Suurin ero elävien olentojen ja elottomien kohteiden välillä on se, että elävillä olennoilla on eksistentiaalisia tunteita.
Eloton rautapala tai hiekanjyvä ei ole tietoinen omasta olemassaolostaan, mutta jopa kaikkien kehittymättömällä elävällä olennolla, kuten kastematolla, on tietoisuus.
Mahtavat Himalajat eivät tiedä olevansa olemassa, mutta pienelle kärpäselle olemassaolo on aivan todellista. Tästä pienestä kärpäsestä voi tulla jonain päivänä kuuluisa ihminen evoluution kuluessa. Nykyään näkemäsi kärpänen on hyvin pieni, merkityksetön olento, mutta satojen tuhansien vuosien jälkeen siitä voi tulla mahtava persoona, jota arvostetaan suuresti – suuri nero. Siksi älykäs ihminen ei koskaan halveksi ketään vaan näkee eksistentiaalisen arvon, eikä vain kapeaa ja itsekeskeistä kaupallista arvoa tai ihmisen hyödyllisyysarvoa.
Maailmassa ei ole mitään halveksittavaa, ei mitään, mitä pitäisi vähätellä tai vältellä.
Sen sijaan, että väittäisimme, ettei elottomalla maailmalla ole eksistentiaalista tunnetta, on parempi sanoa, että eksistentiaalinen tietoisuus uinuu materiassa. Kun Citta (objektiivinen mieli) nousee aineesta sisäisen koheesion seurauksena, eksistentiaalinen tietoisuus alkaa kehittyä vähitellen. Ahamin (minätunne, ego) ja Mahatin (puhdas minä olen -tietoisuus) ilmaantumisen myötä eksistentiaalinen tietoisuus kehittyy yhä enemmän, ja lopulta minätunne ottaa hallitsevan roolin.
Korkeamman ymmärryksen mukaan tämän universumin kaikilla rakenteilla, olivatpa ne eläviä tai elottomia, on mieli. Tätä eksistentiaalista arvoa Ananda Marga kunnioittaa kaikessa ja jokaisessa, mikä sitten muuttuu universaaliksi rakkaudeksi luotua maailmaa kohtaan.
Todistus:
Varhaisesta lapsuudesta lähtien olemme soveltaneet ihmisen ominaisuuksia elottomiin esineisiin, luontoon ja eläimiin. Personifikaatioista tuli ystäviämme. Samoin meditaatio tekee saman, näkee luonnon ja eläimet yhtenäisenä kokonaisuutena, joka liittyy toisiinsa. Lyhyesti sanottuna: “Kaunis”. — Dada Rasatmakananda